Kämppis otti ja lähti. Hoon töidensaanti ei mennyt Sydneyssä ihan putkeen, joten eilen tullessani töistä kotiin oli laukut pakattuna, busslippu ostettuna ja suunta kohti hedelmienpakkaamista Victoriassa. Hämmentävää. Asustelen nyt yksinäni meidän pikku huonetta seuraavan kuukauden ajan, ennenkuin lopullisesti irtisanomme asunnon.
Kun on viettänyt 2,5 kuukautta yhteensoittoon jonkun ihmisen kanssa, samassa hotellihuoneessa, dormissa ja huoneessa, niin ihmekös tuo, jos tyhjältä tuntuu. Toivottelin illalla hyvää yötä tyhjille seinille... Helmikuun alussa tiemme kohtaavat taas, matka jatkuu Uuteen-Seelantiin!
Jos kotona on rauhallista, niin töissä ei. Yhden sairaanhoitajan varassa pyörivä systeemi toimii jotenkuten, ja vain silloin kun mitään ylimääräistä ei tapahdu. Ja kun jotain ylimääräistä tapahtuu, niin yleensä sitä tapahtuu sitten kunnolla. Eilen oli yksi niitä päiviä. Yksi kpl aivoinfarkteja, yksi sairaalasta palaava söpösti sekava mummukka ja yksi kipeästi S-vitamiinin tarpeessa oleva, aivan vääräntyyppisessä laitoksessa oleva todella sekava ja varsin kovaa huutava mummukka, kaikki tietysti pyhäpäivänä jolloin ketään et saa kiinni mistään ja se kontrollifriikki esimieskin on laittanut puhelinvastaajan päälle.
No, asiat hoitui jotenkuten, omaiset oli olosuhteet huomioonottaen tyytyväisiä ja potilaatkin elossa. Enää 22 työvuoroa ja sitten saan karistaa tuon talon pölyt jaloistani. Seuraavaa työpaikkaa varten on jo viritelty verkkoja hieman yllättävältä taholta. Palkka, työnkuva ja ympäristö huomattavasti mielekkäämmät ja jopa aiempaa kokemusta vastaavat. Toivotaan, että natsaa. Onneksi sitä ennen on yli kuukauden loma! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!