Elämä alkaa olla mukavan tavallista arkea. Alkuviikon teemana on hirrrrrvittävän aikaiset (5.35) herätykset ja kiire töissä. Illat kuluvat shoppaillen, kokkaillen, treenaten, netissä jumittaen ja löhöten. Tiistai-iltana koittaa ihana vapauden tunne, kun tietää ettei tarvitse aamulla nousta aikaisin. Keskiviikko, torstai ja perjantai kuluvat iltavuoroissa, aina. Aamupäivisin on aikaa tehdä vaikka mitä, sillä työt alkavat vasta 14.45. Tämmöinen säännöllinen kaksivuorotyö on toisaalta ihan piristävää vaihtelua, mutta samalla kaipaan 3-vuorotyön etuja.. hiljaisia öitä ja pitkiä vapaita.
Olen vihdoin tottunut liikenteeseen, enkä meinaa enää jäädä jokaisessa liikennevalottomassa risteyksessä auton alle. Osaan vihdoin mennä oikealle puolelle katua bussipysäkkiä etsiessäni, ja tiedän jo tärkeimpiin paikkoihin parhaimmat bussireitit ilman reittioppaan apua. En hoopoile enää 7Elevenin tiskillä busslippuja ostaessani.
Tunnistan näppituntumalla hassunmuotoiset kolikot lompakostani, enkä enää hidastele sen takia kassajonossa. Osaan tinkiä huomaamattomasti Paddy'sillä. Ei raakaa Kiina-tinkimistä, vaan vähän siivompaa. :) Sukkuloin Paddy'sin tungoksessa sujuvasti ja kiroan maleksivia turisteja, jotka vain pällistelevät hedelmätiskejä. Kaukana on ne ajat, kun Hoon kanssa oltiin yhtä pihalla :D.
Olen löytänyt omia lempipaikkojani (Coogee Beach!) ja lempi take away-ravintoloita ja kahviloita (Doolies ja Asukaze!) sekä hyviä shoppauspaikkoja. En eksy enää kävelyreissuilla, eikä karttaa tarvitse oletusarvoisesti ottaa mukaan.
Olen oppinut selviämään hyvin vähällä tavaralla punttisalilla ja käyttämään mielikuvitustani levytankojen ja painojen puuttuessa. En myöskään enää naura tukahdutettua naurua joka kerta, kun kiinalainen mummo tulee salille hellemekossaan.
Lasken työpäivän aikana päässälaskut englanniksi, enkä juurikaan enää töissä ajattele suomeksi. Hoitoalan sanastokin ja lyhenteet alkavat tulla tutummaksi, eikä kirjaaminen vie tuhottomasti ylimääräistä aikaa. Muiden epäselvät käsialat ovat kyllä mysteeri edelleen. Paksuista paksuin aussiaksentti saa edelleen huulet pyöreiksi, mutta muuten kommunikaatio on muuttunut helpommaksi.
Vanhainkoteja vaivaavan sairaanhoitajapulan takia sain myös ilmoitusluonteisesti viikon varoitusajalla järjestettyä viikon vapaat. Ei siis tarvitse itkeä sen 3-vuorotyön perään ja torstaina lähtö länsirannikolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!