Kun kahdesta tuli kolme

Samoihin aikoihin kun minuun iski someahdistus ja blogin hiljeni viime vuonna, tapahtui muutakin. Päätimme J:n kanssa katsoa, onnistaisiko perheenlisäyksen kanssa. Varsin nopeasti se onnistikin, ja loppuvuosi kului ihan kauheassa sumussa. Olin töistä lähes loppuunpalanut ja ahdistunut, raskaudesta pahoinvoiva ja oksenteleva ja äärimmäisen väsynyt. Nukuin lyhyitä pätkiä ja nekin huonosti stressistä, pahoinvoinnista, hormonaalisesta allergiareaktiosta iholla ja kuumuudesta johtuen. Bloggaaminen oli ihan viimeinen asia mikä kiinnosti ja lopulta se sitten jäi kokonaan. Aluksi oli tarkoitus sitten äitiysloman alussa vähän päivittää blogiakin, mutta molempiin käsiin iskenyt rannekanavaoireyhtymä ja siitä seuranneet hermokivut ja myöhemmin sormien lähes täysi tunnottomuus saivat toisiin aatoksiin. En viimeisinä viikkoina saanut edes kynää pidettyä kunnolla sormissa.

Nyt hyvin ja melkohyvin nukuttujen öiden jälkeen ja vauva-arjen tasoituttua alkoi yhtäkkiä tehdä mieli taas blogimaailmaan. Muutos oli nopea, viime viikolla ei vielä huvittanut, nyt huvittaa ja pitää enää löytää aikaa kirjoittamiselle. Inhoan itse blogeja, mitkä loppuvat kuin seinään, vailla kunnollista lopetusta tai selitystä ja nyt melkein syyllistyin itse samaan! Anteeksi...

Meillä on kaikki nyt siis todella hyvin ja perhe-elämä on ollut kivaa ja antoisaa, vaikkakin tietysti myös rankkaa välillä. Käytännössä elämä muuttui hieman valoisammaksi kun työt loppuivat huhtikuussa, ja lopullinen parannus oli vihdoin sitten toukokuussa tuskallisen loppuraskauden loppuminen! Kirjoittelen aussi-näkökulmasta näitä raskausjuttuja tänne hiljalleen, koska eroja Suomeen on varsin paljon. Tämä on nyt ensimmäinen elonmerkki tässä osoitteessa hetkeen, toivottavasti siellä vielä joku lukee...