Yllättäviä kohtaamisia

Vajaa puoli vuotta sitten yksi vanhoista maajoukkueaikaisista pelikavereista hehkutti Facebookissa vuorotteluvapaataan ja eteläiseen Aasiaan suuntautuvaa piiiitkää lomaa. Minä tietysti menin heti utelemaan, ulottuuko lentoreitti Balia etelämpään, ja että tervetuloa meille. Suunnitelmat muuttuivat pari kertaa, mutta vihdoin saatiin vajaaksi viikoksi ihana, iloinen pelikaveri meille kylään. Tarttuvampaa naurua ei ole. Hetkeksi olin sen jo unohtanut, mutta viimeistään viime keskiviikkoiltana juna-asemalla muistui mieleen tuo ihana helmeilevä kikatus, joka kuului jostain ison rinkan alta. Se nauru muuten tarttuu!

Meillä oli ihana viikko! Mulla oli sopivasti heti seuraavana päivänä arkivapaa, joten suunnattiin treffeille paikallisen nelijalkaisen väestön kanssa Caversham Wildlife Parkiin. Ehdottomasti käymisen arvoinen, pieni yksityinen eläinpuisto joka on keskittynyt pelkästään kotimaisiin eläimiin. Koalat ovat omalla alueellaan ja niitä pääsee tapaamaan ohjatusti, ei kuitenkaan ottamaan syliin, etteivät ne stressaannu liikaa. Kengurut ja wallabyt ovat isossa aitauksessa minne pääsee sekaan kävelemään ja rapsuttelemaan ja antamaan ruohopellettejä kädestä. Muut eläimet ovat sitten omissa aitauksissaan ja esim. vompatteja pääsee tapaamaan pari kertaa päivässä eläintenhoitajien valvovan silmän alla.

Opossumi ruoka-apajilla

Viikonloppuna oli ihanaa tehdä kaikkia turistijuttuja ja unohtaa kodin remppa ja muut tylsät velvollisuudet. Lauantaina kierreltiin tyttöjen kesken Hillary's Boat Harbour-paikassa ja nautittiin aurinkoisesta säästä ja hyvästä ruoasta. Aallot olivat vähän liian hurjat meille arkajaloille, joten uiminen jäi pelkkään rannassa kahlailuun. Kehdattiin vielä valittaa, kun oli niin kauhean kylmää vettä (+25)!

Sunnuntaina suunnattiin koko kolmen porukalla Swan Valleyn viinitiloille herkuttelemaan. Mies oli kiltisti lupautunut kuskiksi ja jaksoi kierrättää kahta hiprakkaista naista ympäri viinialuetta koko päivän. Tarkoitus ei siis mitenkään ollut vetää ilmaisia päiväkännejä maisteluviineillä, mutta annokset olivat aika isoja ja maisteltavaa oli paljon... Ehdittiin ennen  kello yhden lounasta vierailla useammallakin viinitilalla. Ensin vanhalla tutulla Lancasterilla ja ostaa sieltä pari pulloa roseeta ja shirazia sekä yksi pala oliivijuustoa seuraavaa suomivierasta silmälläpitäen.

Ugly Duckling oli uusi tuttavuus, pieni paikallinen tila. Ihan ookoo, mutta aika ylihinnoiteltua. Ei ostettu mitään, mutta paikalla samaan aikaan ollut minibussin opas-kuski antoi hyviä vinkkejä pariin muuhun pikkupaikkaan. Ajettiin siis seuraavaksi Tyler'sille. Ihan ihme paikka, ihan kun olisi tullut Kiljusten herrasväen farmille! Pihaan ajaessa vastassa oli hanhi, lammas, kukko ja kultainennoutaja, sekä tietty paikan omistajat. Myöhemmin seurueeseen liittyi vielä Tina Turner-niminen musta kana, jolla oli sama hiustyyli kuuluisan kaimansa kanssa. Viinit oli vähän mitä sattui ja kaikki samasta rypäleestä tehtyjä, mutta niiden portviini, namnam nam. Sitä lähti pullo mukaan, ja koska Tyler'sin tavaramerkkinä kun on tehdä itse omat etiketit, niin päästiin poseeraamaan edellämainitun Tina Turnerin, lampaan ja kultaisennoutajan kanssa viiniköynnösten viereen hanhen ja kukon juostessa kauempana karkuun...

Viiniköynnöksiä perinteisesti ruusujen kanssa

Lounaaksi olin tehnyt varauksen Sitella's-paikkaan. Fiinihkö rafla ja yksi harvoista jolla oli netissä menu ja siellä kengurua listalla suomivieraan kunniaksi. Kaikki shirazit oli loppu edellisestä vuosikerrasta ja uusi ei ole vielä pulloissa, joten lyhyen maistelun jälkeen päädyttiin ostamaan lounasseuraksi pullo Cabernet Sauvignonia. Kyllähän se alas meni nikottelematta! Ruoka oli vähän mitä sattui ja palvelu varsinkin.

Lounasmaisemat

Lounaan jälkeen maisteltiin jälkkäriherkut Mondo's Nougat, Morish Nuts ja Whistler's Chocolate-paikoissa ja viimeisteltiin porsastelu Jarrah Ridge-viinitilan juusto+viininmaisteluun. Tämän raportoinnin jälkeen alkaa olla selvää, miksi me kaksi leidiä valiteltiin lievää laskuhumalaa viideltä iltapäivällä.. ja mies lähti reippaana iltavuoroon töihin!

Tiistaina oli sitten aika sanoa hyvästit ja iloita siitä, miten urheilu yhdistää ohi joukkuerajojen ja maanosien ja kuinka ihania reissaajia maailmaan mahtuukaan! Suomivieraat ovat ihana piristys arkeen, tulee tehtyä kaikkea erilaista, katsottua omaa elämäänsä ja kotikaupunkiaan eri valossa ja tietysti päivitettyä vuosien kuulumiset. Onneksi seuraavaa vierasta ei tarvitse montaa viikkoa odotella!