Rakastuin Tolkienin kirjoihin kymmenenvuotiaana, tajuamatta niista puoliakaan, mutta syva suhde syntyi jo ensimmaisella lukukerralla. Koulun kirjaston hyllysta tarttui kateen Kaksi tornia. Elin ensimmaiset parisataa sivua siina uskossa, etta Merri ja Pippin ovat naisia, enka ollut lainkaan tietoinen kirjan olevan trilogian keskimmainen osa... Peter Jacksonin luoma elokuvamaailma Keski-Maasta hipoo taydellisyytta, joten kuvauspaikoilla kayminen on ollut unelmissa ensimmaisesta elokuvasta lahtien.
Uuden-Seelannin reissumme varmistuttua yritin ajoissa varata kierrosta Shire's Restista, mutta sain takaisin lyhyen sahkopostin, jossa ilmoitettiin kierrosten loppuvan n. viikko ennen saapumistani Uuteen-Seelantiin. Hobitti-leffan kuvaukset alkaisivat. Voi itku! Karsin kirvelevan aikataulutappion ja tyydyin lopulta siihen, etta NZ:n reissu ei tamankaan takia voi jaada viimeiseksi NZ:n reissuksi. Kun ensimmaisen matkapaivan aamuna Magic Toursin bussikuski sitten ilmoitti, etta kuvauspaikoille paasee ja sielta jarjestyy kuljetus Rotoruan majoitukseemme, ei riemulla ollut rajaa. Kuvausten alkua on lykatty P.J:n ison leikkauksen takia, ja taten turistikierroksille on hetken aikaa tarjolla varsinainen helmi, melkein kuvausvalmis Hobittila.
Iltapaiva Hobittilassa oli taydellinen. Muuta siita ei kai saa kertoa ennen filmin julkaisua, eika varsinkaan julkaista yhtakaan niista n. kahdestasadasta valokuvasta. Menkaa itse paikanpaalle! Kierroksen jalkeen oli pikainen lampaan kerinta show, jonka parasta antia olivat kylla keritsijan taydelliset kasivarret ja olkapaat. Niista taytyy joku kuva paivittaa heti kun paasee omalle koneelle. ;)
Taydelliseen iltapaivaan tuli jatkoa. Ensinnakin Lonely Planetin haukkuma hostellimme Base Hotrocks on ihan taydellinen. Siisti, tilava, rauhallinen (baari on, mutta erillisessa rakennuksessa) ja huoneissa on omat vessat. Ja edullinen, kaksi yota taalla maksaa saman verran kuin yksi yo Sydneyn Town Hallin Basessa, josta ei ihan hirvean montaa ylisanaa ole sanottavana. Toisekseen Magicin suosittelema maori-kulttuuri-ilta oli mahtava! Bussikuskista ruokaan kaikki oli onnistunutta, vatsa oli kipeana nauramisesta ja hangin, maauunissa kuumennetun illallisen aiheuttamasta ahkysta, ja paa taynna uutta tietoa tuosta hyvin erilaisesta alkuperaiskansasta. Iltaan kuului tervetulotoivotus, kierros "kylassa", jossa esiteltiin vanhoja tapoja ja perinteita, ruoan esilleotto maauunista, laulu- ja tanssiesitys seka todella upea illallinen. Kaytostavat olivat vain jaaneet joillain mummoilla kotiin, uskomaton tunkeminen buffetpoytaan kakkoskierrokselle, kun varsin selvasti puolet ruokasalista odottaa viela sita ensimmaista kierrostaan..
Heimoi ja kiva kun olit jättänyt kommentin mun blogiin! Voi että antaisin mitä vaan että voisin olla jo takaisin Seelannissa... Mutta 11 kuukautta ainakin pitää vielä jaksaa odottaa.
VastaaPoistaJa siis KÄÄK, mä näin Hobittonin ihan vaan tyhjien valkoisten kolojen kanssa, ja se oli silti ihan äärettömän vaikuttava paikka. En voi edes kuvitella miltä se näyttää kun kaikki lavasteet on paikallaan!! Hiukan teillä kävi tuuri :)!