Great Ocean Road

3 paivaa reisssaamista minibussilla ja 2 yota rahjaisissa hostelleissa, ja oli vaivan arvoista. Ei ehka ihan koko Greyhoundin kiskurihinnan, mutta johonkinhan nuo alunperin Sydney-Cairns matkaan ostetut bussipassin kilometrit oli kaytettava. Joten Goin Southin kyytiin!

Ensimmainen paiva varsinaisella the Great Ocean Roadilla oli huikea. Kyseessa on yksi suurimmista sotamuistomerkeista, silla tien ovat rakentaneet WW1:n veteraanit pienena sodanjalkeisena terapiatyonaan. Itse tie on myos maailmanperintolistalla. Hyvaa jalkea olivat tehneet, tie kiemurtelee kauniisti ihan kallioiden reunalla, mutta ei missaan vaiheessa pelottavan lahella jyrkannetta. Apollo Bayn lounastauon jalkeen seurasi paivan huippuhetket, 12 Apostolia ja muut alueen uskomattomat kivimuodostelmat.

Aaltojen jatkuvasti muovaamat kalliopylvaat ovat vaikuttava naky, vaikka jaljella onkin enaa vain 6 apostolia, seitsemas sortui 90-luvulla. Ylitoita? Uusia apostoleja syntynee ajan kanssa, kun meri kuluttaa kalkkikivea lisaa.

Samalla rannikolla on myos muita upeita kalliomuodostelmia, kuten London Bridge, jonka kahdesta kaaresta toinen sortui muutama vuosi sitten, jattaen sillalle, tai siita jaljelle jaaneelle saarelle jumiin toista lintsanneen miehen rakastajattarensa kanssa. Seuraavan paivan uutiskuvat pelastetuista taisivat aiheuttaa miehen elaman kurjimman paivan, tarinan mukaan lahti seka tyopaikka, etta vaimo.

Suuntasimme yoksi Warrnambooliin ja siella hostelliin. Reissun kuski/opas kokkasi hyvat sapuskat, ja pitkan paivan jalkeen uni maittoi tuskaisen kuumasta huoneesta huolimatta. Aamulla matka jatkui Grampions-luonnonpuistoon, missa alkoivat pettymykset. McKenzie Falls, Victorian suurimmat vesiputoukset, oli askeisten rankkasateiden ja tulvien vuoksi saavuttamattomissa, mika oli ihan ymmarrettavaa. Vaihtoehtoinen kiipeilyreitti oli ikava kylla hyvin laiha lohtu. Samoin mainostetut Narracoteen luolat ja hevosretki jaivat toteutumatta, ja naiden kohdalla aion kiristella hampaitani Greyhoundin suuntaan. Luonnonpuiston aborginaali-keskus oli onneksi hyvin informatiivinen ja pihalla loikoilleet kengurut ihania. Paasin todistamaan kunnon kengurutappeluakin.

Taistelun alku

Kiivasta iskujen vaihtoa

Sopoliinit!

Yopaikka Narracoteen hostellissa oli... vahintaankin erikoinen. Rahjainen, joka kulmasta hajoamassa oleva talo, jota joku yleismiesjantunen on tarpeen tullen korjannut aina juuri vaadittavan vahan ja lisannyt ylimaaraisia tiloja pihan peralle. Jokapaikka taynna paitsi reppureissaajien, myos omistajien likaisia astioita, vaatteita ja koiria.. Ihmiset olivat ystavallisia ja ruoka hyvaa, joten ei tuo ihan taydellinen pettymys ollut.

Kolmannen paivan ohjelmassa piti olla ne paljonpuhutut Narracoteen luolat, mutta ajoimme suoraa kyytia Victor Harboriin myohaiselle lounaalle. Jonkinlaisena lohdutuspalkintona toimi retki elainpuistoon, mutta e hirveasti lohduttanut. Etenkin kun kumartuessani ruokkimaan kengurua, nappasi takaa hyokannut emu korvakoruni irti. Paria kaulanheilautusta myohemmin oli isoisani tekema kultakorvis kadonnut ahnaan linnun mahaan. Grrrrh! Koalat sentaan olivat aivan ihania.

Kerjurikalle

Lisaa ajamista, ja illalla Adelaidessa ja rantahostellissa Glenelgin alueella. THE partyhostel, ihana asia jos on aamulla aikainen heratys ja huone baarin ylapuolella.