Ihanan herkullinen Melbourne

Me vietettiin miehen ja sen Euroopanreissukavereiden kanssa hilpeä pitkä viikonloppu Melbournessa. J lensi sinne suoraan työviikkojensa jälkeen Queenslandista ja minä red eye-lennolla Perthistä keskiviikkoyönä. Red eye on nimitys noille ihanille yönyli-lennoille, joilla pääsee lännestä itään ja saa aamutuimaan kärsiä parin tunnin lentokoneunien jälkeisestä koomasta. No, eipä kulunut ainakaan lomapäiviä matkustamiseen. Vähän kiristelin hampaita ennen reissua, että kuka hullu lähtee talvea pakoon Melbourneen, missä on vielä kylmempää ja vielä sateisempaa, kun samoilla lentotunneilla pääsisi jonnekin lämpimäänkin.. mutta säiden herra yllätti, vettä satoi tasan kerran. Ja olihan tuo muutenkin ihan nappivalinta, eikä tarvinnut kärsiä esim. rajamuodollisuuksista ja karanteeniviranomaisista ruokatuliaisten kanssa.

Melbourne CBD ja Eureka Tower

Flinders Street Station

Asuttiin ihan keskustassa, Elizabeth Streetin ja Collins Streetin kulmassa olevassa Ibis Budgetissa, suosittelen! Edullinen, hiljainen ja siisti. Meillä oli toimiva ilmastointi/lämmitys, ei mitään katumelua vaikka ratikat kolistelee alhaalla kadulla ja parin minuutin kävelyn päässä on Degraves Streetin ihanat kahvilat ja niiden brunssit.

Lounas South Bankilla, Yarra Riverin rannassa. Namnamnam, pieni annos paellaa..

Immediate Cardiac Death. Miehen aamupala...

Ihania espanjalaisia uppomunia

Paikallinen kaveri kuskaili meitä ympäriinsä ja päästiin kokemaan useampikin Melbournen keskusta-autoilun erikoisuus eli hook turn. Ratikoiden ja muunkin liikenteen sujuvoittamiseksi oikealle käännytäänkin vasemmanpuoleiselta kaistalta, minne ryhmitytään risteävän ajoradan päälle, ja odotellaan valojen vaihtumista keltaiseksi, ja sitten reippaasti alta pois ja oikealle! Kummallista, mutta toimivaa. En silti haluaisi itse kokeilla taitojani iltapäiväruuhkassa.

Hook turn ja Flinders Street Station

Samaisen paikallisen oppaan johdolla päästiin tutustumaan hauskoihin hole in the wall-baareihin, mistä ei ulkopuolinen ikinä tietäisi että oven takana on upea cocktail-baari. Tavallisennäköisen toimistorakennuksen aulasta hissillä ylös 15:sta kerrokseen, ei kylttejä tai turvamiehiä missään ja hissin ovelta aukeaa luksusnäkymät kaupunkiin ja muikeat drinkkivalikoimat. Kadulta sisään täysin tavallisen näköisestä ovesta, portaat yläkertaan ja hups, olet baarissa!

Syötiin hyvin ja usein. Brunsseja Degraves Streetilla ja muilla ihanilla pikkukujilla, kahvihetkiä Lygon Streetin ihanassa Brunetti's-kahvilassa ja muissa herkkubaareissa, illallisia vaikka missa. Kri Kri oli aivan ihana kreikkalainen rafla ja niiden 13 annoksen menu sai kaikki ähkyn partaalle, mutta kun jokainen annos oli vaan niin herkullinen... lopussa ei voinut muuta kuin nuoleskella mausteita lampaan kyljyksen luusta, kun itse lihapalat ei enää uponneet täpötäyteen mahaan, mutta mieli teki lisää. Lonsdale Streetin italialainen oli loistoratkaisu ekan illan akuuttiin kiukkunälkään, ja sunnuntaina käytiin testaamassa Richmondissa yhtä hyvää vietnamilaista paikkaa perhetuttujen kanssa. Macaronseja tuli ahmittua vaikka kuinka, ja niitä saattoi ihan vaan muutama eksyä kotiinkin asti..

Kierreltiin kaupungin ilmaisella turistibussilla ja käveltiin ympäriinsä ja nautittiin vapaasta hetkestä ennen muuttohässäkkää.

Shrine of Remembrance, sotamuistomerkki ensimmäisen maailmansodan muistoksi

Maisemat Shrine of Remembrancin yläkerrasta

Me löydettiin markkinoilta ihana mustavalkokuva ajalta, jolloin ratikat vielä ajoi tätä pitkin.

Exhibition Hall

Yksi iso juttu miehelle oli päästä katsomaan AFL-peliä MCG:lle, aussien kriketti-ja fudispyhättöön. Ikävä kyllä kyseisenä viikonloppuna vain Collingwoodilla oli kotipeli siellä, ja sehän tiesi sitten aimo annosta juntteja, hampaattomia ja totaalisen mustavalkoisia Collingwood-faneja. Joukkue on tunnettu huonokäytöksisistä faneistaan, eikä odotukset pettäneet. Alkupeli istuttiin hiljaa kun oma joukkue oli tappiolla ja olisi ehkä jopa tarvinnut kannustusta, loppupelissä kun Collingwood oli selkeästi johdossa keskityttiin huutelemaan asiattomuuksia vastustajalle ja viheltämään tuomarit ulos kentältä. Tyylikästä. Tästäkin huolimatta oli kiva kokemus, ja kyllähän MCG:n ylälehtereillä istuessa oli vähän toinen tunnelma, kuin pienen Subiaco Ovalin, tai mikälie Paterson Stadium se nykyään on täällä Perthissä. MCG kuitenkin vetää lähemmäs 90 000 katsojaa muistaakseni, eli on iso. Ylhäältä myös näki pelin suurempia linjoja paljon selkeämmin, aussifudis kun saattaa välillä olla vähän sekavaa, kun pelaajia on paljon ja peli suht vauhdikasta.

Shoppailtiin juuri sopivasti Chadstonen isossa ostoskeskuksessa, kiva kombinaatio superkalliita merkkiliikkeitä ja taviksen lompakolle sopivia putiikkeja ja pysähdyttiin kahville ja herkuille uudelle kreikkalaisalueelle. Voin vain kuvitella, miltä alue näyttää kesällä, kun koko kävelykatu on täynnä kreikkalaisia kahviloita ja niiden terasseja, kun nyt jo oli talven kylmyydessä melko täyttä. Käytiin taitelijasuosikkini Monet'n teoksista kasatussa Monet's Garden-nimisessä näyttelyssä National Gallery of Victoriassa ja fiilisteltiin Hollywoodin asuja ja pukuloistoa hyvässä ACMI:n näyttelyssä Federation Squarella.

Toivottavasti päästään pian uudestaan, Melbourne on edelleen mun suurin suosikki Aussilan kaupungeista. Ei siellä asua haluaisi, liian iso ja kiireinen, liikaa ruuhkia jne, mutta näin citylomana ihan täydellinen. Tällä kulttuuriannoksella jaksaa taas elellä täällä maalaiskylässä hetken. :) Paluumatkalla kävi myös tuuri. Ihmeteltiin sakeaa sumua ajomatkalla lentokentältä kotiin, ja saatiin seuraavana aamuna kuulla, että meidän tunnin myöhässä ollut lento taisi olla viimeinen, joka sai laskeutumisluvan Perthiin sumun takia. Dubain lento oli päätynyt Adelaideen ja Balin lento Darwiniin.. kivakiva!