perjantai 15. heinäkuuta 2011

Toita ja julkista liikkumattomuutta

Viimeinen viikonloppu yksin pitkaan aikaan! Viikko lomaan! Kaksi viikkoa USA:n reissun alkuun! Viisi viikkoa aidin ruokapatojen aareen! Koko viikko toita!

Kiireinen viikko siis takana, ja edessa. Kavin tiistaina tutustumassa tulevaan tyopaikkaani, ja olen ihan in loooooov. Paikkaan, ihmisiin, tyotehtaviin ja edessa olevaan isoon haasteeseen. Perehdytysaika tulee varmasti olemaan sikarankka ja opittavaa on paljon, mutta niin oli edellisessakin toimenpideduunissa, ja niinpahan vaan opin senkin. Ja taalla asiat osaa ehka ottaa vahan stressittomammin, kun kukaan ei stressaa ikina mistaan. Ja ensimmaiseen puoleen vuoteen ei oleteta, etta osaisin hommani itsenaisesti, mika on ihan lohdullinen ajatus. Nyt vaan odotellaan viisumisponsoroinnin hyvaksyntaa ylemmalta johdolta.

Tiistaina oli myos mita upein tanssiesitys, kaytiin J:n aidin kanssa kuolaamassa kuubalaista mieskomeutta ja tanssitaitoa Ballet Revolucionissa. Ihan huikea esitys ja taytta tykitysta alusta loppuun! Balettia, modernia, hiphoppia ja kaikkea silta valilta. Livebandi oli mahtava ja musiikki aika pop/rock-voittoista. Ihan mieletonta urheilullisuutta, rytmia ja menoa. Ja ne lihaksikkaat vartalot.. no, kuola taisi valua meidan molempien suupielissa.

Tulevan viikonlopun katkot julkisessa liikenteessa aiheuttavat hammastenkiristysta. Junat eivat kulje meilta keskustaan asti, bussivuoroja on korvaavina vaihtoehtoina, mutta ne menee miten sattuu, eika ainakaan mene lauantaiaamuna klo 06, tai sunnuntaina illalla toiden jalkeen. Aamuvuoron sain onneksi lahjoitettua pois ja illan tilalle, mutta sunnuntai aiheuttaa jo vahan paanvaivaa. Fillarimme pollittiin viikko sitten asemalta, joten todennakoisesti hurautan taksilla kotiin. Kirosin hommaa aika isosti, ja kiroan edelleen, silla pyoraily oli helpoin, itsenaisin ja vaivattomin tapa liikkua taalla ja nyt J:n maastofillari on jonkun pitkakyntisen kasissa.

Asenteeni autottomuutta kohtaan alkaa horjua pahasti. Eikohan tama yhdennaisen mielenosoitukseni ole marraskuussa toiden taas alkaessa jo ohi ja uskallan autoilemaan.. Ja ei tarvitse enaa tuntemattomien tyokavereiden tai J:n vanhempien stressata, miten tuo yksi hullu ulkomaalainen selviaa pimeassa kotiin kaikkien juobbojen ja hullujen kansoittamilla julkisilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!