Nettisensuuri on iskenyt, enkä pääse blogspotin sivuille, joten kokeillaan sähköpostipäivittelyä.
Matka Pekingiin meni hyvin, lento oli ajallaan ja Finnairin viihdekeskus piti huolta vasta alkaneen Glee-addiktioni jatkumisesta. Jos joku ei tiedä, mikä Glee on, niin katsokaa lauantaina klo 20, muistaakseni Subilta tulee! Ahtaan- ja suljetunpaikan kammostani tietävät rakkaat ystäväni voivat huokaista helpotuksesta, voitin itseni ja pelkoni, VIHDOIN! ;) Pekingin metron Airport Express oli nopea ja helppo ja selvisimme sillä lähelle hotelliamme. Yhdeksältä aamulla olimme jo huoneessamme ja valmiina päivän seikkailuihin, n. vartin yöunien jäljiltä.
Reipas aamukävely piristää, tuumimme. Kartalla etäisyys Oriental Culture Hotellilta Kiellettyyn kaupunkiin ei ollut kuin kolmen ison korttelin kokoinen, mutta todellisuudessa taivalta kertyi yli tunti. Kadun ylittäminen ilman liikennevaloja on ihan itsemurhaa ja sumuinen saastepilvi kätkee auringon taakseen, mutta muuten kävely oli todella hyvä ajatus. Suuntasimme vielä aikaiselle lounaalle ennen Kiellettyä kaupunkia. Onneksi menussa oli kivat kuvat, muuten olisi tilaaminen mennyt arpomalla. Samalla saimme ihastella tarjoilijoille pidettyä kurinpalautus/
Kielletty kaupunki on valtava. Jokaisen palatsin jälkeen luulee alueen jo loppuvan, mutta takaa paljastuu aina vaan uusi sarja rakennuksia. Päädyimme kiinalaisen naisen tarjoamaan opastukseen pienen tinkaamisen jälkeen. Muuten hyvä, mutta vahvalla kiinalaisella aksentilla puhuttu todella asiapitoinen opastus imi viimeisetkin mehut väsyneestä pääkopastani. Kävelin naisen ja Hoon perässä kuin kuolaava zombi ja jouduin keskittymään vain "oikea, vasen, oikea, vasen"-teemaan kävelyssäni. Kamera oli pakko laittaa pois ennenkuin kompastuisin se kaulassani todella kuhmuraisille ja kuluneille kivetyksille. Pieni lepohetki taidemyymälässä ja melko hyvää jenkki-enkkua puhunut myyjä herättivät ja jaksoin kulkea silmät auki kierroksen loppuun. Ensin hävetti, mutta mitäpä sitä väsymystään selittelemään.
Kävelimme vastavirtaan, takaisin eteläportille. Ajatuksena oli lähteä Tianmenin aukiolle seuraavaksi, mutta se ajatus haudattiin kyllä nopeasti. Metrolla hotellille ja pikku päikkärit! Kahden ja puolen tunnin päikkäreiden jälkeen väsytti vielä enemmän, joten painoimme
kellon kiinni ja jatkoimme unia, aina seuraavaan aamuun asti. Klo 15- 07.30, luulisi että kuittaantuu muutamat univelat! Ei ihme, että aamulla oli nälkä. Hotellin hintava aamupala oli kannattava sijoitus, pöydässä oli kattava valikoima kiinalaisia ja länsimaisia aamiaisherkkuja ja ennenkaikkea kahvia. Muutamaa paikallista erikoisuutta uskaltauduin
maistamaan, ihan positiivisia yllätyksiä. Hoo oli bongannut pöydästä myös keitettyjä munia, joissa liikuskeli jotain sisällä. Nams...
Nyt on suunta kohti supersöpöjä pandoja, Pekingin eläintarha ja metron aamuruuhka kutsuvat!
Matka Pekingiin meni hyvin, lento oli ajallaan ja Finnairin viihdekeskus piti huolta vasta alkaneen Glee-addiktioni jatkumisesta. Jos joku ei tiedä, mikä Glee on, niin katsokaa lauantaina klo 20, muistaakseni Subilta tulee! Ahtaan- ja suljetunpaikan kammostani tietävät rakkaat ystäväni voivat huokaista helpotuksesta, voitin itseni ja pelkoni, VIHDOIN! ;) Pekingin metron Airport Express oli nopea ja helppo ja selvisimme sillä lähelle hotelliamme. Yhdeksältä aamulla olimme jo huoneessamme ja valmiina päivän seikkailuihin, n. vartin yöunien jäljiltä.
Reipas aamukävely piristää, tuumimme. Kartalla etäisyys Oriental Culture Hotellilta Kiellettyyn kaupunkiin ei ollut kuin kolmen ison korttelin kokoinen, mutta todellisuudessa taivalta kertyi yli tunti. Kadun ylittäminen ilman liikennevaloja on ihan itsemurhaa ja sumuinen saastepilvi kätkee auringon taakseen, mutta muuten kävely oli todella hyvä ajatus. Suuntasimme vielä aikaiselle lounaalle ennen Kiellettyä kaupunkia. Onneksi menussa oli kivat kuvat, muuten olisi tilaaminen mennyt arpomalla. Samalla saimme ihastella tarjoilijoille pidettyä kurinpalautus/
Kielletty kaupunki on valtava. Jokaisen palatsin jälkeen luulee alueen jo loppuvan, mutta takaa paljastuu aina vaan uusi sarja rakennuksia. Päädyimme kiinalaisen naisen tarjoamaan opastukseen pienen tinkaamisen jälkeen. Muuten hyvä, mutta vahvalla kiinalaisella aksentilla puhuttu todella asiapitoinen opastus imi viimeisetkin mehut väsyneestä pääkopastani. Kävelin naisen ja Hoon perässä kuin kuolaava zombi ja jouduin keskittymään vain "oikea, vasen, oikea, vasen"-teemaan kävelyssäni. Kamera oli pakko laittaa pois ennenkuin kompastuisin se kaulassani todella kuhmuraisille ja kuluneille kivetyksille. Pieni lepohetki taidemyymälässä ja melko hyvää jenkki-enkkua puhunut myyjä herättivät ja jaksoin kulkea silmät auki kierroksen loppuun. Ensin hävetti, mutta mitäpä sitä väsymystään selittelemään.
Kävelimme vastavirtaan, takaisin eteläportille. Ajatuksena oli lähteä Tianmenin aukiolle seuraavaksi, mutta se ajatus haudattiin kyllä nopeasti. Metrolla hotellille ja pikku päikkärit! Kahden ja puolen tunnin päikkäreiden jälkeen väsytti vielä enemmän, joten painoimme
kellon kiinni ja jatkoimme unia, aina seuraavaan aamuun asti. Klo 15- 07.30, luulisi että kuittaantuu muutamat univelat! Ei ihme, että aamulla oli nälkä. Hotellin hintava aamupala oli kannattava sijoitus, pöydässä oli kattava valikoima kiinalaisia ja länsimaisia aamiaisherkkuja ja ennenkaikkea kahvia. Muutamaa paikallista erikoisuutta uskaltauduin
maistamaan, ihan positiivisia yllätyksiä. Hoo oli bongannut pöydästä myös keitettyjä munia, joissa liikuskeli jotain sisällä. Nams...
Nyt on suunta kohti supersöpöjä pandoja, Pekingin eläintarha ja metron aamuruuhka kutsuvat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!