Sattumanvaraista ihanuutta

Blogimaailma on janna ja taynna sattumia. Vuosi sitten taisin kirjoittaa yhteen blogiin muutaman napakan kommentin viisumiasioista ja tuomita ko. bloggaajan taydeksi tyhjapaaksi.. No, asiat muuttui, mielipiteita vaihdettiin ja tutustuttiin enemman. Ja voiherramunjee olisinko voinut olla alkuperaisen mielipiteeni kanssa enempaa vaarassa! Takana on vauhdikas ja antoisa viikko ihan uskomattoman elavaisessa suomiseurassa, paljon myohaisia iltoja hyvien keskusteluiden siivittamina, huonoa lappaa ja paljon naurua.

Valitonta ja helppoa seuraa todella yllattavien kaanteiden jalkeen, enka voisi olla iloisempi. Elamaani on astunut taas yksi ihana ihminen lisaa ja kulunut viikko oli by far nopein kaivosleskeysviikko ever. Kun mies palasi tyoreissulta kotiin, oli vastassa kaksi iloista naista ja keittio taynna sapuskaa. Kunnon emanta istui siis itse sohvalla ja antoi vieraan kokata ja haaria keittiossa...

Myos toissa on ollut sattumanvaraista ihanuutta haastavien tyojuttujen muodossa. Olo hatatilanteessa on edelleen kuin pikajunan edessa juoksisi, mutta ainakin olen toistaiseksi ehtinyt asemalle ennen junaa enka kompuroinut matkalla. Ja fiilis suorituksen jalkeen on janna sekoitus onnistumisen tunnetta ja adrenaliinihuumaa. Kyse ei niinkaan ole osaamisesta, vaan aikaa vastaan taistelusta, jokainen  minuutti ratkaisee. Osaan vaaditut asiat, mutta nopeus on viela tyon alla..

Sattumanvaraisia makuihanuuksia lahdimme eilen hakemaan kaveripariskunnan kanssa todella hammentavalta alueelta, jonkun kulinaristilehden suosituksen mukaisesti. North Beachin alueella, varsin kaukana keskustan ravintolascenesta sijaitsee Clarke's, ihan mieleton fine dining-paikka keskella uinuvaa rantalahiota. Tallattiin siis ykkoset ylle ja suunnattiin pohjoispuolelle citya nauttimaan ihan uskomattomasta illallisesta. Kaiken muun kivan lisaksi tuo paikka oli BYO, eli omat shampanjat ja viinit mukaan. Hammentavaa, ja laskun loppusummasta todella naki etta omia on juotu.

Iphonella otetut kuvat ei tee oikeutta ihanuuksille.. damn. Ihan mielettomia piperryksia ja yksityiskohtia ja makujen yltakyllaisyytta, huippupalvelua ja tunnelma katossa. Tyoviikon ja sairaalan scrubseissa heilumisen jalkeen oli myos kiva laittautua ja nahda J pitkasta aikaa kravatti kaulassa ;)

Tomaatti-vuohenjuusto salaatti. Aurinkokuivattua, kaltattua, tuoretta ja marinoitua, nammmnammm.

Pork's belly and apple sauce, J:n alkupala

Porsashenkinen paaruokani.

J:n paaruoka-piffit ja perunavaahto

Suklaa-parfait, passionvaahto ja valkosuklaata

Viinia, ruokaa ja seuraa.

Alkuviikko on koostunut aika ihanasta kombosta. Hyvaa ruokaa (mm. Toast, taas!), hyvasta seurasta ja viineista, silla tanaan tehtiin paivaretki Swan Valleyn viinitiloille. Kaytiin Lancasterin ja Sittellan Cellar dooreilla maistelemassa, lounastettiin Sittellan ravintolassa ja ostettiin hieman herkkuja molemmista kotiin vanhenemaan. Shirazia lahti mukaan yhteensa yhdeksan pulloa (oho) ja yksi aika herkullinen vakeva jalkkariviini. Makea (muttei allomakea), toffeinen ja valehtelematta kymmenen minuutin ihana jalkimaku. Namnamnam, kuka tulisi meille illalliselle jakamaan tuon herkun pian? Viimeinen pysahdys oli Margaret River Chocolate Factoryn myymalassa, kasintehtyja tryffeleita.. suklaasaippuat ja jalkarasvat maltoin sentaan jattaa hyllyille. Toistaiseksi.

Huomenna onkin sitten karu paluu arkeen ja toihin neljan paivan lomailun jalkeen...

Univelat ja blogivelat kuitataan joskus, nyt on liikaa juteltavaa.

Sisustusproggis etenee. Hitaasti.

Viime viikolla saimme vihdoin viimeisteltya antiikkilipastoni. Muutos harmaanvihreasta ja maalipinnaltaan kuluneesta ja vasyneen nakoisesta lipastosta nykyiseen "antique white"-savyyn on ISO.

Vuosikymmenien ajan tummuneiden metalliosien kiillotus oli kohtuullisen turhauttavaa ja aikaavievaa puuhaa. Brasso-kiillotusaine, ratti ja hammasharja auttoivat alkuun, mutta lopullisen tuloksen sai vasta akkuporakoneeseen kiinnitetylla harjaosalla, ja tallakin menetelmalla meni aikaa tuntikausia. Mutta nyt ainakin kiiltaa!

Lipaston ylapuolelle tuleva peili jatetaan myohemmaksi, siina on niin paljon koristeita ja uurteita, etta taytyy hetki miettia miten saadaan sen maalipinta hiottua. Huhh. Seuraava projekti on kuitenkin jo kaynnissa. J:n vanhempien vintilta loytyi parikymmenta vuotta kayttamattomana olleet yopoydat, tyyliltaan melkein samaa, maalipinta karsea, mutta muuten ehjia. Eli lisaa hiomista ja maalausta..

Tarkoituksena on siis maalata yopoydat samalla antique white-maalilla kuin lipastokin, ja lisata muutamia kultaisia yksityiskohtia samassa hengessa kuin mita poydassa, peilissa ja tuoleissa on ja tulee olemaan. Sangylle on hankittu myos uusi kultainen paivapeitto, koristetyynyt puuttuu viela.. pikkuhiljaa siis. Ja sitten paastaankin lamppukaupoille, arrrrrrrsyttaa suunnattomasti ettei meilla ole nyt yopoydan lukuvaloa enka voi siis kollotella sangyssa ja ahmia kirjoja iltaisella.

Sunnuntaivasymys

Minulle kelpaa mika vaan tekosyy vierailla lemppariravintoloissani Little Ceasarissa ja Monte Fioressa, ja suomivieraan lasnaolo on syista parhain! Suuntasimme lauantain illalliselle Mount Lawleyn ravintolakadulle Beaufort Streetille nauttimaan Monte Fioren jumalaisesta friteeratusta camembertista ja muista herkuista. Todella maukkaan illallisen jalkeen oli aika suunnata silmanruoka-osastolle ja socceria ihastelemaan.

Paikalliset dosakuskit on kylla ihan mahtavia! Ystavallisia ja avuliaita, mutta talla kertaa meinasi avuliaisuus menna vahan ylihuolehtimiseksi.. pyydettiin kuskia sanomaan, koska oltaisiin fudisstadikan pysakilla, ja kuski intti etta meidan pitaisi menna keskustan kautta ja vaihtaa toiseen dosaan, kun taalta on niiiiiiiin pitka matka.. no, onneksi tsekkasin googlemapsista reitin viela kerran, ja mita viela.. tuo pitka matka oli 900 m kavely suoraa tieta pysakilta stadikalle.

Ilta jatkui Perthin yoelamassa, testattiin muutama eri baari Leedervillessa. Ihan jees, mutta valilla oli kylla naurussa pitelemista. Aussien tyylitaju, kropan mittasuhteet ja itsevarmuus ei ihan aina kohtaa, ja lopputuloksena on yleensa pienia ylilyonteja yoelamassa. Tormattiin mm. mieheen, jolla oli hyvin istuva puku paallaan, kuosina ah niin hillitty leopardikangas ja mimmiin, jolla oli (lyhyen) hameen sivulla torrottamassa kuudet pienet roiskelapat antamassa ylilevea kuorma-vaikutelman samalla kun persvakoa sai  ihailla selka-aukiosta, ja homman kruunasi olkatoppaukset puhvihihoissa. Ja ei, kyseessa ei ollut naamiaiset. Ylilyhyiden ja kireiden hamosten laskuissa mentiin sekaisin ja muutamat kunnon vilautukset nahtiin. Muutama oli hankkinut kimallekultaiset asunsa Moldovan euroviisuedustajien esiintymisasuvarastosta. Tastakin huolimatta, tai juuri naiden ansiosta oli hauskaa. Suomenkielisena on helppo olla muotipoliisina ja dumailla kanssajuhlijoita..

Tanaan on sitten Vahan Vasyttanyt. Sen verran sain sentaan aikaiseksi, etta paasin paikallista kaveria treffaamaan Bodhi Tree-kirjakahvilaan Mt. Hawthorniin. Ihana hippikahvila, jossa kirjoja saa samalla lueskella ja ostaa jos tahtoo. Eika se jatti-latte tehnyt pahaa myoskaan.

Puhun englantiakin, puhunkin englantia

Kaivosleskeys-viikko taas meneillaan. J on ollut duunissa tiistaista lahtien, ja mukana tyuomaalle seuraa uskollisesti Beginners Finnish-kirja. Otsikon mukainen kieliopillinen pikku pohdinta oli vaivannut J:ta puoli tyovuoroa eilen, ja mina sita sitten selittelemaan puhelimessa, etta miten tama -kin paate on ihan eri juttu naissa asiayhteyksissa. Voi J-parkaa, ei mies tainnut saada asiaan mitaan selvyytta, pain vastoin... Mista saisi hommattua kunnollisen opettajan raukalle?

Omassa paassa on taas suomi ja englanti ihan sekaisin. Tuleehan taalla valilla juteltua suomea ihan kunnolla ihanan Finns in Perth-ryhmittymamme kanssa, mutta ajattelukielena on kylla aika vahvasti englanti, enka kotona mieti suomeksi juttuja, paitsi kirjoittaessani meileja tai blogia, tai nyt viime viikkoina lukiessa suomeksi joko kuivahkoa ammattikirjallisuutta tai muuttokuorman uumenista paljastuneita kirja-aarteita. Viimeiset pari paivaa ovat kuitenkin menneet todella vauhdikkaan suomenpuhumisen merkeissa!

Muutaman mutkan kautta meidan vierashuoneen koekayttajaksi ja esitestaajaksi paatyi ihana suomalainen reissaaja Anna, joka tykittaa suomea kolmesataa sanaa sekunnissa-tahdilla eika vasy ilmeisesti koskaan. On ollut hauskaa! Seuraava suomivieras ja maailmanmatkaaja saapuu maaliskuun lopussa katkaisemaan kolmen viikon yksinoloputkeani todella katevasti ja tuo mukavan tuulahduksen opiskeluajoista mukanaan.

Viime viikolla iski myos hilliton karjalanpiirakka-ikava! Hetken jo mietin harhaisessa paassani, etta josko kokeiltaisiin niiden leipomista, mutta ehka jatkan kokkaus-itseluottamukseni kasvattamista jollain helpommalla ensin.. J:n 34-v synttareiden kunniaksi vaannetty kakku sentaan onnistui mita parhaiten. Pikkuhiljaa mina ja tuo kaasu-uuni alamme paasta parempiin valeihin, enka vihaa sita enaa sydameni pohjasta. Ihan vahan vaan.

Perisuomalainen taytekakku maistui myos Australiassa

Ehka seuraava askel on sitten ukin piirakka-koulun oppien kokeilu.. Ihanarakas ukkini piti meille siis kaytannon opetusta karjalanpiirakoiden leipomisesta..

aussilaista pulikan pyoritysta

Rypytysoppia

Valmiit herkut

Saali, ettei paikallisesta Ikeasta saa pakastekorvapuustien, Daimin ja pingviinikarkkien lisaksi myos karjalanpiirakoita...

Australialainen unelma

J tuli kotiin tiistaina, ja viikko on mennyt varsin normaalin kaavan mukaan. Yksi vapaapaiva mulle, keskiviikkona ja muuten klo 8-18 toita, paalle tunti fillarointia ja kotona sitten rauhallista elamaa. Keskiviikkona tosin repastiin ja kaytiin kaveripariskunnan luona illallisella, namnamnam, lammaspaahtopaistia. Kaunis, iso talo, kaksi jattikokoista koiraa pyori pihamallla, talon takana oli naurettavan iso tyovaja, kunnon man cave ja ruoka oli hyvaa. J ilmoitti heti kattelyssa, etta hankin tarvitsee vajan missa on noin paljon poytatilaa, hoylapenkit, punttisali, varastonurkkia, jarjeton maara tyokaluja ja siis enemman nelioita kuin keskimaaraisessa suomalaisessa opiskelija-asunnossa... 

Nykyinen matala majamme etupihan puolelta

Australialainen unelma tuntuu muutenkin olevan iso talo, isolla vajalla, pienella puutarhalla ja uima-altaalla. Kaikilla meidan tuntemilla paikallisilla pariskunnilla on 3 h+keittio, olohuone jne. Eika lapsia kenellakaan. Keskiviikon isantapari valitteli, etta talo kay heti pieneksi, jos tulee perheenlisaysta.. Ja siella oli kuitenkin makuuhuoneen lisaksi tilava vierashuone, tyohuone ja olohuoneessa tilaa vaikka kuinka.. Jenkkiunelmasta poiketen harva haaveilee isosta puutarhasta (ne vesirajoitukset, kuumuus ja kastelu..), mutta uima-altaasta kylla. Meilla on unelmalistan lisana viela suomalainen sauna. ;) Ja henk.koht. olen lisannyt listalle viela tiskikaapin, edesta taytettavan pesukoneen (ei enaa naurettavaa pyykkien lilluttamista paaltataytettavan todella huonossa pesutehossa), tuplalasit ikkunoihin, lattialammityksen kylpyhuoneeseen ja puulattiat. Suurimmalla osalla on taalla joko kokolattiamatto, tai talvella jaatavan kylmat laattalattiat.

Etupiha, joka on ihan taysi turhake

Talojen koko ja huoneiden valtava maara suhteessa siihen, monta asukasta asunnossa on ja missa hinnoissa vuokrakampat taalla ovat tuntuu ihan jarjettomalta suomalaisesta, joka on tottunut pienempaan. Harvalla pari-kolmekymppisella tuntemallani pariskunnalla on Suomessa kaksi "ylimaaraista" makuuhuonetta, ellei taloa olla juuri ostettu ja lapset jo tuloillaan. Siella on jotenkin opittu aloittamaan pienesta ja vierashuoneet, tyohuoneet ja muu ylimaarainen tulee sitten, kun lapset muuttavat pois.. taalla ne pitaa olla alusta alkaen, hinnasta riippumatta. Ja sitten valitetaan, kuinka kallista asuminen on.

Muuttopaivana tyhjaa olohuonetta ihailemassa (ja takapihaa kauhistelemassa)

Iltauutisissa oli eilen taas juttua Perthin kuumenneista asuntomarkkinoista. Vuokra-asuntojen vajaakayttoaste on minimaaliset 2.3% ja keskivuokra $400 per viikko. Hakuprosessi saattaa kestaa viikkoja, hakua varten on usein maksettava takuusumma jota ei palauteta jos tulee hyvaksytyksi muttei otakaan tarjottua asuntoa vastaan, eli taytyy todella laskea, montaako kamppaa hakee samanaikaisesti ja mitka ovat mahdollisuudet voittonumeroon.. Ja kun asunnon vihdoin saa, oletetaan etta ollaan valmiita muuttamaan heti seuraavalla viikolla.

Roadtrip-valokuvia, osa 4.

Reissupaiva nro 11 valkeni kauniina ja usvaisena. Olimme yota keskella ei-mitaan San Simeonissa ihan jees-hotlassa, jossa hinnat oli kylla viereisen suurnahtavyyden takia tapissa.. 

Suuntana siis Hearst Castle, amerikkalaisen liikemies William Hearstin koti ja linna herran elinaikana. La Cuesta Encantada-nimea kantava tila on edelleen aikamoinen naky, vaikka sen suuruuden paivat olivat 1900-luvun alkupuolella. Me oltiin varattu ohjattu kierros ennakkoon netista, ja hyva niin. Paikka on todella suosittu, ja vaikka kierroksia lahtee turistikeskukselta jatkuvana virtana ylos kukkulalle, minne kartano vierasmajoineen on rakennettu, on saman paivan lippuja melko mahdotonta saada. Paikka on siis California State Parkin hallussa nykyaan ja jenkkityyliin armeijamaisen tehokkaasti organisoitu.

Ensimmainen vilaus paatalosta

Meidan todella asiantunteva opas

Paatalo

Rakennuksen tyyli oli aikamoinen sekametelisoppa, mutta jotenkin kaikki se yltakyllaisyys ja eri aikakausien toisiinsa sotkeminen sitten kuitenkin toimi. Ihme sekasotku "uutta" ja vanhaa. Hearst osteli 1920-luvulla koyhtyneiden eurooppalaisten aatelisperheiden perhekalleuksia ja taisi sisustusinnoissaan tyhjentaa muutaman kartanon ja luostarin kotiinsa!

Vaatimaton ruokailutila

Kattoparrut on ostettu jostain koyhasta eurooppalaisesta kirkosta tai luostarista

Tunnin sisakierroksen jalkeen sai suunnata vapaasti pihalle ihastelemaan valtavaa veistoskokoelmaa, maisemia ja uima-altaita.

Ulkouima-allas on siis edelleen kayttokunnossa, ja paikan tyontekijat paasee sinne polskimaan kerran vuodessa.

Neptunian Pool

Pieni pala Guest Housea

Ja tottakai talossa pitaa sisauima-allaskin olla! Myos kayttokunnossa edelleen.

Naista maisemista suunnattiin avoauton nokka takaisin kohti pohjoista ja Highway ykkosta, mutta seuraava pakollinen pysahdyspaikka ei ollut kaukana.. Lonely Planet Coastal California tiesi vinkata, etta lahella olisi elephant seal-yhdyskunta, sinne siis! J kiristeli hampaita ja mina hihkuin ilosta. :)

Tallainen naky odotti rantavedessa:

Ja tallainen laiskimus-nakyma rantahietikolla.

Naa on ehdottomasti laiskimpia elaimia, mita oon ikina nahnyt! Yksi pullero kaytti n. 10 min parin metrin matkaan rantahiekasta veteen, eika koskaan paassyt sinne veteen saakka, taisi jaada odottelemaan vuoroveden nousua..

Epatoivoinen matka mereen. Fail.

Laskit rannalla, hiekka pollyaa hengittaessa...

Vahan jos nenaa raapisi...

Ja venyttaisi selkaa...

Vastentahtoisesti suostuin jatkamaan matkaa kohti lounaspaikkaa ja Bixby Bridgea.

 

McWay Falls, laskee jannasti suoraan mereen,

Saa oli ihan mahdoton, sumua, aurinkoa ja kaikkea silta valilta vaihtuen viiden minuutin sykleissa

Ihan kiitettavat lounasmaisemat

Bixby Bridge

Illaksi suunnattiin Montereyhyn, mutta ehka jatan ne kuvat omaksi postauksekseen..