Rottnest

Australia Day:n jalkeisena perjantaina mulla oli vapaapaiva toista, ja paatettiin viettaa pieni miniloma ja varattiin sikahintaiset ($55 suuntaansa) lauttaliput Rottnestille, Perthin edessa olevalle pienelle saarelle. Puolen tunnin lauttamatkan paassa on ihan mieleton paratiisi, autoton, pienta kauppa+ravintolakeskusta ja majoitustiloja lukuunottamatta asumaton saari. Lahdettiin siis 7.30 aamulautalla kohti Rottoa, ja vuokrattiin fillarit paivaksi.

Lainapyorat ja eka pysahdyspaikka

Etelarannan upeita maisemia

J oli tehnyt kunnianhimoisen suunnitelman pyorailla aamupaivan aikana saaren ympari, yhteensa n. 25 km. Matkana ei mitenkaan paha, mutta maasto on varsin kumpuilevaa, eli aikamoinen muutos mun tasaiseen tyomatkafillarointiin ja kesan pahimman lampoaallon seurauksena mittari huiteli jossain +40 lukemissa. Paatettiin lahtea rauhallisesti liikkeelle, repuissa n. 5 litraa kylmaa vetta ja evaat. Australia Day:n ansiosta saaren edusta oli pullollaan huviveneita ja paatteja, mutta ihmiset taisivat nautiskella kuumasta paivasta veneessa ja vedessa, silla meidan lisaksi ei saaren lansiosissa teita pitkin kulkenut juuri kukaan, sain siis rauhassa puhista ja puuskuttaa lainapyoran paalla..

Happy Australia Day!

Pienia, autioita rantoja ja riuttoja olisi riittanyt joka mutkan takana, me pysahdyttiin uimatauolle ja snorklaamaan riutoille vasta hieman myohemmin. Aamupala nro kaksi nautittiin kylla yhdella naista autiorannoista, kiivettiin pieneen luolantapaiseen nauttimaan varjosta ja huilaamaan hetkeksi. <3

Pysahdyttiin poseeraamaan tuulessa karsineiden puiden juurelle, ja voi mita sielta loytyikaan... ensimmaiset quokat! Pienia, suloisia pussielaimia, joita ensimmaiset saarelle 1700-luvulla tulleet hollantilaiset luulivat isoiksi rotiksi.

Quokka

Puolikesyja, hauskasti pomppivia ja todella persoja ruoalle, ja ylipaataan vaan niin sopoja! Quokkia elaa vain Rottnestin saarella ja pienella maa-alueella WA:ssa. Rottnestilla niita arvellaan olevan tuhansia, mutta ihmisia pelkaamattomina ne eivat mantereen puolella parjaa. Rottnestilla quokkien ainoa uhka ovat.. turistit jotka antavat  ruokaa, seka 90-luvulla suosittua ja karmivaa quokka soccer-huvia harrastaneet paikalliset teinit.

 Maltoin hadintuskin jatkaa matkaa, ja J sai vakuutella aika pyhasti, etta nahtaisiin kylla quokkia loppumatkastakin... :)

West End, jossa voi hyvalla tuurilla nahda hylkeita ja valaita. Me nahtiin vaan aaltoja..

The Basin, jonne palattiin lounaan jalkeen snorklaamaan

Pohjoispuolen veneruuhka

Kaukana siintaa Perth

Fillaroitiin takaisin settlement-alueelle ja lounaalle. Tilattiin puoliksi isot annokset mustekalaa ja salaattia seka fish&chips. Namnamnam...

Kuokkavieras (hhahhhaaaa) lounaalla

Uitiin, snorklattiin ja nautiskeltiin pilvisesta saasta, aurinko oli vihdoin armahtanut paahteeltaan. Ja ma fiilistelin viela pusikoissa hyppivia ja lekottelevia quokkia. Oli ihanaa. Illalla hyvinansaittu siideri rantabaarissa ja seiskan iltalautalla takaisin kotiin.

Kannattaa ehdottomasti menna Rottnestille, jos Perthissa liikkuu, kalliista lauttamatkasta huolimatta. Myos majoitus on kallista, eika meita huvittanut maksaa n. $200/yo hotellista, kun oma koti oli niin lahella.. ensi kerralla siis teltta mukaan ja yoksi Rottolle!

 

Hoyhenia ja tervaa, eikun siis savua

Perth Festival, paikalliset juhlaviikot siis, potkaistiin kayntiin todella nayttavasti viime lauantaina. Keskustan liikennetta jo viikon hairinneet rakennustyot saivat arvoisensa paatoksen, kun St.Georges Terracen kadut ja katot valloitti Place de Anges. Enkeleita ja hoyhenia kaapelien varassa kaupungin kattojen ylla, pimea ilta, kaunista musiikkia ja tunnelmavalaistus. Ranskalainen showryhma on esiintynyt aiemmin mm. Madridissa ja Kiovassa, ja nyt oli Perthin vuoro. Naytos oli ilmainen, ja paikallisten isojen kaivos yms. firmojen nakyvasti sponssaama. Keskustan isot kadut oli suljettu autoilta ja ihmisia oli liikkeella PALJON.

St.Georges Terracen tornitalojen valiin oli viritetty kaapeleita, ja naita pitkin sitten liiteli, liukui ja lensi erinainen maara enkeleita. Hoyhenia heiteltiin alas vienosti, valilla nahtiin jopa tyynysotaa kahden enkelin valilla, ja lopussa hoyhenia satoi maahan siihen malliin, etta paikalliset huutelivat ihastuksissaan "snow, it's snowing here!". Totta, tuulikone ja valtava hoyhenmaara nayttivat hetken lumituiskulta.

T-building ja ensimmaiset enkelit taivaalla

Taivaallista tyynysotaa

Pimea ilta loi upean illuusion siita, etta mitaan kaapeleita koskaan olisikaan pitamassa akrobaatteja taivaalla

Yhtakkia jostain ilmestyi valtava ilmapallomainen enkeli, joka poukkoili narujen varassa pitkinpoikin katua

Pienta perspektiivia kokoeroihin ja korkeuteen

Lopun suuri lumituisku

Esityksen jalkeen paikalliset olivat jaaneet ihan fiiliksissa tanssimaan ja kierimaan hoyheniin, ja kaipa tuo hoyhentuisku on niin lahella oikeaa lumipyrya naissa saaolosuhteissa kuin olla voi. Me suunnattiin kohti juna-asemaa ja kauhisteltiin keskustassa olevan hoyhenpilven maaraa. Me tultiin sen verran myohassa paikalle, ettei paasty kauhean lahelle esitysaluetta, ja hyva niin. Lahempana olleet ihmiset tunnisti helposti siita, etta hiuksia ja vaatteita koristi sitkea hoyhenpeite. Seuraavan paivan uutisten ykkosotsikko oli keskustan hoyhenmaara ja kuinka sen siivoaminen vie viikkoja...

Myohemmin talla viikolla taivaan onkin sitten hoyhenten sijaan tayttanyt savusumu eli haze. Etelaisessa WA:ssa riehuneet maastopalot ovat haitanneet elamaa myos Perthissa, ilma on sakeana savun hajusta, ja aamuisin ei nay Swan Riverin vastarantaa savun takia. Pyoraillessa on meinannut happi loppua, savu maistuu suussa ja haju tarttuu hiuksiin koko paivaksi. Tanaan on onneksi jo tavallisen kirkas, pilveton ja aurinkoinen paiva, perussaa. :)

Roadtrip-valokuvia, osa 3. Huvipuistoista Santa Barbaraan

Kaksi huvittelupaivaa, ensin Universalilla ja sitten  Six Flagissa olivat varsin vauhdikkaita, eika siella juuri keskitytty kameran kanssa heilumiseen.. Muutaman otoksen Magic Mountainin alueen laajuudesta J nappasi kylla nakoalatornista, seka niita ylisopoja elainkuvia mua varten Universalilta... ;)

J:n suosikki, mun inhokki taka-alalla, X2.

Seuraavana aamuna oltiin taas tien paalla ja nokka kohti rannikkoa uudelleen, suuntana Highway 1 ja Santa Barbaran kaunis kaupunki.

Todella kummallinen ja iso leirinta-alue aivan Highway 1:sen vieressa, karavaanareja riitti loputtomiin...

Amerikassa kaikki on suurta, etenkin autot:

Samoin kuin kaikissa muissakin rantakaupungeissa missa kavimme, myos Santa Barbarassa oli pitka laituri. Kalastajia ja apajilla olevia lintuja seka muutama turistikoju.

Pelikaanit saa jostain syysta aina hymyilemaan ja muistuttaa yhdesta Kummeli-sketsista.. :D

Ihan uskomaton cupcake-mesta!

 Kaikki oli kovin espanjalaistyylista, ja Kalifornian Rivierana aluetta mainostettiinkin.

Court House, kaunis sisalta ja ulkoa

Pakollinen Muumi-poseeraus

Santa Barbarassa vietimme yon, ja suuntasimme aamulla pohjoiseen.

Eka stoppi oli Guadalupen hiekkadyynit, joita oli kehuttu kauniiksi. Nojoo, ihan jees, mutta WA:n rantojen jalkeen ei kylla tunnu missaan!

Ja tata merilevajuttua oli silmankantamattomiin ranta taysi, mitakohan kaunista tassakin on...

Pysahdyttiin Morro Bayssa kiertelemassa, ensimmainen vilaus merileijonista...

Tie vain jatkuu jatkumistaan...

Kerrostaloasukista multasormeksi

Mina, vannoutunut kerrostaloasukki ja mullan ruopsuttamisen vihaaja olen vaihtanut leiria! Ensinnakin, J halusi ehdottomasti asua rivitalossa, kukaan tosi-lansiaussi eli sandgroper itarannikon ihmisten mielesta, ei asu kerrostalossa. Kerrostalot on kuulemma varattu maahanmuuttajille ja osavaltion tukemissa asunnoissa asuville vahatuloisille ja paikallisille ystaville, niissa on aina hairiokayttaytymista, metelia ja liian vahan tilaa. Ehka hieman raakaa yleistysta, mutta niin se kaytannossa Perthissa menee. Mamut, seka lansimaalaiset etta aasialaiset asuvat keskustan tornitaloissa ja sinne tanne on ripoteltu naita tuettuja asumismuotoja. Vasta viimeisen vuoden, parin aikana on keskusta-asumista alettu markkinoida myos validina vaihtoehtona isolle omakotitalolle, uima-altaalle ja pitkalle tyomatkalle, ja nyt keskustaan onkin nousemassa naita luksusasuntoja. Sanoin siis henkiset jaahyvaiset parvekekukille ja jonkun muun hoitamille pihaongelmille ja hyvaksyin tulevaisuuteni rivarissa...

Muuttohetkella oli pieni takapihamme aika saalittava. Nurmikko oli huonossa kunnossa ja oli suurimmalta osin hiekkaa, ei vihreaa kasvustoa. Nurmikkoa kasvoi lahinna aidan vieressa ja muualla sitten hiekka pollysi.

Aika surkeaa

Paatimme pistaa pihan uusiksi, ja J:n aidin avustuksella me kaksi puutarhanoviisia marssimme Bunningsille multaostoksille ja valitsemaan ensimmaisia kasveja.

Salaatteja, paprikaa, tomaatteja, munakoiso ja ruohosipulia

Multaa, lamposuojaa ja minut taysin hurmannut elefantti pihan vartijaksi.. C'moon, se on ELEFANTTI! <3

J:n aidilta saadut lahjoitukset, tomaatteja ja mustard lettuce, hammentavan tulinen salaatti

Parin tunnin aherruksella piha saatiin nayttamaan kohtuu lupaavalta. Kasvimaa tuli aidan viereen, ja aidan vieressa vihertanyt nurmikko siirrettiin peittamaan pahimpia hiekkalantteja.

Suurin ongelma taalla WA:ssa on kuumuus ja veden puute. Paras lamposuoja puutarhanerojen mukaan on sugar cane mulch, eli tuo kuivan heinan nakoinen hakkelus. Kastelemalla sen lapimaraksi se ns. tarttuu kiinni ja luo eristavan kerroksen mullan paalle ja varastoi myos hieman vetta itseensa kasveja varten. Kunnon kokoisen heinapaalin verran sita upposi tuohon viiden nelion lanttiin, mutta on ollut kylla toimiva!

Toisaalta jatkuva lampo ja aurinko on tehnyt tasta hommasta myos todella palkitsevaa, silla tuloksia alkoi tulla lahes valittomasti. Jo viikon jalkeen oli kasvua havaittavissa, ja nyt on ekat tomaatit ja paprikat jo herkuteltu, eika salaattia ole tarvinnut ostaa kaupasta pitkaan aikaan.

Kahden viikon saldo

Eka paprika, tai takalaisittain capsicum, kahden viikon ikaisena

Valmista on! Paprika jai vaan vahan minikokoiseksi...

Taman hetken tilanne nayttaa kasvimaan osalta hyvalta, nurmikko on edelleen ihan onneton, vaikka paalle on istutettu uutta ja sekaan on heitetty kaikkea mahdollista kosteudensitojaa ja muuta...

Ihan kelpo alku kahdelle taysuunolle puutarhurin alulle, lisataan pikkuhiljaa valikoimia ja eksotiikkaa, kunhan opitaan virheistamme nailla perusrehuilla. :) Ja kivaa on ollut!

Remonttireiskailua

Mun pari kuukautta merella ja karanteeniviranomaisten hellassa huomassa seikkailleet tavarat saapuivat vihdoin viime viikolla kotiin <3. Maksoin itseni kipeaksi kansainvalisesta muutosta ja tavaroiden roudaamisesta, mutta oli pari sellaista huonekalua, mitka vaan oli liian tarkeita Suomeen jatettavaksi tai pois annettavaksi.. Perintoa melkein-isovanhemmilta, edelliseen asuntoon mittatilauksena teettetty ja ideoitu ruokaryhma jne.. suomalaisia kirjoja, hieman vaatteita ja keittiokamaa, siinahan sita jo on parin laatikon verran tavaraa. Nyt ne on vihdoin taalla, jeeeeee!

Samalla alkoi mittavat restaurointityot. Antiikkilipasto peileineen ja siihen kuuluvat pieni poyta ja tuolit ovat olleet kunnostuksen tarpeessa jo vuosia ja homma saatiin vihdoin alkuun. Lahtokohtana urakkaan oli makuuhuone, lipasto+peili oli tarkoituksena saada makkariin sankya vastapaata, joten lahdettiin ihan ensin sankyostoksille. Meidan edellinen sangyn runkohan ei sitten yhtena isona queensize-moykkyna mahtunut portaita pitkin ylakertaan.. Edellisessa kampassa se tuli ulos toisen kerroksen parvekkeen kautta, nyt ei ollut edes tuota ikkuna/parvekevaihtoehtoa. Patja talteen ja runko palasiksi ja uutta metsastamaan.. Tarkoituksena oli loytaa jotain todella simppelia ja yksinkertaista romanttisen hompotyksen vastapainoksi, mutta mikaan ei oikein sykahdyttanyt.

Lipasto alkuperaisessa kuosissaan, harmaan mintunvihreana ja ajan patinoimana

Kaikkien modernien TV-sangynpaadysta-kammotusten seasta loytyikin yllattaen samaan tyyliin istuva valkoinen sanky. Tyyli on melkein tismalleen sama kuin lipastossa ja muissa, joten siita se ajatus sitten lahti..

Ja tahan sitten paadyttiin

Tarkoituksena olisi siis maalata muut huonekalut samaan kermanvaaleaan valkoiseen savyyn. Tuoleissa, poydassa ja peilissa on lisaksi kultaisia yksityiskohtia mm. jaloissa, joten suunnitelma on tehda sama koristelu myos sangyn jaloille ja paadyn kohokuviolle

Noihin kohokuvioihin olisi tarkoitus tehda muutama kultainen highlight

J:n vanhempien loppumattomista arkistoista loytyi lisaksi kaksi maalipinnaltaan vaurioitunutta, mutta muuten hyvakuntoista yopoytaa, jotka uppoavat hionnan ja maalauksen jalkeen tahan samaan soppaan mainiosti.

Nyt on alkanut sitten uurastus. Lipasto paasi kasittelyyn ensimmaisena, ja pinta on nyt hiottu ja ensimmaiset kaksi kerrosta maalia ovat pinnassa. Lisaa tulee ensi viikolla. Mina otin kasittelyyni metalliosat.. Vanha hammasharja, ratti, kiillotusainetta ja paaaaaljon sisua. 

Pienta eroa havaittavissa 30 minuutin hinkkaamisen jalkeen

Kuvia valmiista lopputuotoksesta sitten myohemmin.. ;)

Huh helletta!

En enaa ikina koskaan kutsu suomalaisittain +25c lampotiloja helteeksi. Kulunut viikko on ollut varsinainen kuumassa elamisen boot camp, paivalampotilat ovat olleet +38 ja +42c valilla, ja edes yota vasten ei lampotila ole juuri kolmeakymppia alemmaksi pudonnut.

Tyopaivat ovat olleet ihan siedettavia, aamuseiskalta ei ole  viela tuskaisen kuuma, ja kevyt tuulenvire on viilentanyt niin, ettei 10 kilsan fillarointi aiheuta valitonta lampohalvausta. Duunissa on tasaisen viileat +18 astetta toimenpidehuoneissa ja paalla fleeceliivi, tai sitten  ne lyijyt. Teen 8-18 tyoaikaa, ja kuudelta on jo hieman iisimpi polkea kotiin, kuin mita olisi iltapaivalla kolmen-neljan aikaan kaikkein tukalimmassa kuumuudessa. Kotimatka on kylla usein reilusti hitaampi kuin menomatka, ja posket epaterveen punaiset perilla. Suihku ei juuri viilenna, koska vesi on lammennyt lahella maanpintaa olevissa putkissa koko paivan. Viikkokausiin  ei ole siis tarvinnut koskea hot-kahvaan suihkussa, riittaa kun kaantaa cold-nupin auki ja nauttii puoliviileasta suihkusta. Jaakylmaa ei saa kuin pakastimen kautta.

Meilla ei ollut ennen eilisaamua minkaannakoista ilmastointia kotona. Monissa vanhemmissa vuokrataloissa ei tata tarpeellista ominaisuutta ole, silla asuntomarkkinat ovat olleet niin ylikuumenneet ja kieroutuneeet jo niin pitkaan, etta kylla sen ilman A/C:takin olevan luukun joku vuokraa tayteen hintaan. Ilmastointilaitteet ovat taallakin yleistyneet vasta 10-15 vuotta sitten, mika tuntuu tallaisesta suominossosta ihan kasittamattomalta. 

Viimeiset pari viikkoa olenkin kokeillut kaikkia mahdollisia nikseja ja knoppeja viilentamiseen ilman ilmastointia:

Ikkunat kiinni ja verhot alas paivaksi, check. 

Ikkunat auki heti seiskalta illalla kun aurinko laskee ja lapiveto koko taloon, check. 

Tuulettimia, check. 

Kylmaa vetta spraypullossa iholle tasaisin valiajoin, check. Hankalampi toteuttaa yolla, toim.huom. 

Termosmuki tayteen jaapaloja, check. Ei pysy viileana kauhean montaa tuntia, toim.huom.

Kylma suihku ennen nukkumaanmenoa, check. Lue ylempaa, onko se vesi kylmaa vai ei..

Viilea kangas kaulan ymparille, nope. Varma tapa saada niska jumiin...

Tuskaisimpia ovat olleet yot. Illan viela jotenkin kestaa, ja sita vetta voi latkia ennenkuin tulee se ihana lakahtymisen tunne, yolla on ollut vahan nihkeampaa. Tsemppasin viikon verran, herasin joka yo n.3-5 kertaa tuskaisaan hikoiluun, rutikuivaan suuhun ja kamaliin painajaisiin. Spreijasin itseani minka jaksoin kylmalla vedella ja saatoin samalla osua vahingossa vieressa nukkuvaan J:hin, potkin levottomien unien aikana samaisen miesparan melkein mustelmille ja olin ylipaataan mita kamalinta yoseuraa. Viesti meni ilmeisesti perille, koska lauantaiaamun agendana oli loytaa siirrettava, edullinnen ilmastointilaite makuuhuoneeseen. 

Joku vaalea, seiniin sulautuva ja hiljainen yksilo oli hakusessa, alle $400 hintaluokasta. Tuleeko kenellekaan yllatyksena, etta ei oltu ainoa pariskunta samoilla ostoksilla? Kaupoissa kirjaimellisesti tapeltiin Stockan Hullut Paivat-tyyliin viimeisista ilmastointilaitteista. Me loydettiin ekasta kaupasta yksi hyva, paitsi etta se oli susiruma, iso, aanekas, musta ja liian kallis. Mutta siis muuten hyva. Paatettiin jatkaa etsimista, vain saadaksemme ei-oota useammasta Perthin alueen elektroniikkakaupasta. Pari tuntia ja muutamaa kirosanaa myohemmin palasimme siihen ensimmaiseen kauppaan ja ostimme heidan viimeisen ilmastointilaitteen, sen susiruman.

Uusi paras kaverini HooPee eli Hotpoint-ilmastointilaite

HooPeeksi ristimani laite on niin aanekas, etta kun eilen soitin aidille puhelun ylakerrassa loikoillessani, oli masiina pakko laittaa pois paalta. Nukkuminen sen kanssa onnistuisi vain tulpat korvissa ja laput silmilla, silla iso diginaytto on tehty katevan kirkkaaksi ja tehokkaaksi, niin tehokkaaksi etta silla valaisee koko makkarin. Korkeutta HooPeella on yli metri, ja ikkunaan menee kaunis muovinen poistoilmaputki. Sahkolaskumme tuskin tykkaa uudesta ystavastani, mutta valiakos tuolla.. Mina nukuin kunnon unet ensimmaista kertaa viikkoon HooPeen tehtya hommia nelja tuntia ennen nukkunmaanmenoa, loppuyon selvisimme pelkalla tuulettimella. Rakkautta ensisilmayksella.

HooPee nokottaa seuraavat viikot (kuukaudet...) meidan makkarin nurkassa ja rumentaa siina maisemaa. Tai tuo jannaa kontrastia uusvanhan sankymme ja antiikkilipaston ja peilin rinnalle... Ostohalut uuden paivapeiton ja tyynyjen suhteen katosivat hetkeksi, mutta nailla helteilla ulkonaolla ei kylla ole yhtaan mitaan valia! Palataan sen sisustamisen pariin sitten maaliskuussa!