Arkistojen aarteita, eli häämatka Balille

Pienen säätämisen jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin häämatkallemme. Kohteeksi valikoitui aikataulu-ja budjettisyistä Bali. Suomalaisille eksoottista, mutta Länsi-Australialaisille se on pahimmillaan sekoitus Tallinnan risteilyä ja Kanariansaaria. Balin etuja ovat edullisuus ja lentoaika. Lento Perthistä Denpasariin on lyhyempi ja yleensä myös halvemp kuin lento Melbourneen. Majoitus, ruoka ja kaikki muu on yleisesti edullista, joten päätimme korkata Bali-neitsyytemme reilun viikon reissulla ja pitää avoimen mielen. Miehen ainut ehdoton vaatimus oli, että emme viettäisi Kutan bilehelvetissä hetkeäkään. Sopi mulle.

Päädyimme viettämään kolme yötä Seminyakissa, toiset kolme Ubudissa ja viimeiset kolme Nusa Duassa. Mies ei ole sitä tyyppiä, joka viihtyisi pitkään altaalla tai rannalla, joten halusimme hieman vaihtelua päiviin. Toisaalta emme myöskään halunneet vaihtaa hotellia jatkuvasti ja reissata road trip-tyyliin koko ajan, joten kolme yötä vaikutti sopivalta kompromissilta. Jos menisimme uudelleen, jättäisimme ylihinnoitellun Seminyakin välistä kokonaan ja menisimme vain jonnekin maaseudulle ennen Nusa Duan luksukseen uppoutumista.

Kävimme Seminyakissa kokkikurssilla Anika-nimisessä paikassa (kokkikoulu itseasiassa sijaitsi Kutalla, eli käytiin me siellä sitten kuitenkin!) opettelemassa balilaisen keittiön salaisuuksia. Pidämme molemmat ruoanlaitosta, joten toivelistalla oli vähintään yksi kokkikurssi. Päivä oli antoisa ja oli kiva käydä kurssilla maistelemassa eri makuja heti reissun alussa, niin uskalsi rohkeammin kokeilla uusia juttuja myös ravintoloissa tilatessaan. Vaikka Seminyakissa oli välillä vaikea löytää mitään balilaiseen viittaavaakaan ravintolatarjonnasta, paikka oli täynnä italialaisia, japanilaisia ja ties mitä muita ravintolavaihtoehtoja. Otimme rennosti, vietimme hieman aikaa altaalla, kävin useassa eri hieronnassa ja pedikyyrissä ja manikyyrissä ja kävelimme ympäriinsä. Rankan ylityörupeaman jälkeen oli ihana vain olla.

Masterchef in action

Seminyak-Kuta alueen ranta ei ollut kauhean kummoinen, aallot olivat isoja, rantahiekka ja vesi likaista ja ei tosiaan houkutellut uimaan. Yhtenä päivänä menimme kavereiden suosituksesta Potato Head-rantaklubille toteamaan, että me emme todellakaan kuulu tähän joukkoon. Tavallaan oli kyllä hauska seurata sivusta bilekansan toimintaa ja näyttäytymistä, makoilimme vaatimattomasti hotellin pyyhkeillä nurmikolla ja seurasimme jonotusta aurinkotuoli-katossänky-virityksiin.

Varsin mielellämme lähdimme kolmantena päivänä kohti Ubudia. Olimme varanneet etukäteen kyydin kaverin kaverilta, paikalliselta opas-taksikuskilta. Sama mies kävi hakemassa meidät lentokentältä ja odotti Denpasarin hirveässä taksiviidakossa kuin pelastava enkeli, osa kuskeista oli nimittäin todella röyhkeitä yrittäessään saada kyytiä itselleen. Ajelimme parin tunnin matkan sisämaahan vuorille Ubudiin ja pysähdyimme matkalla syömään, käymään yhdessä temppelissä vierailulla ja ihastelemaan vesiputouksia.

Ubudissa meillä oli varattuna huone Wana Ubud-hotellista hieman kauempaa kylästä, Monkey Forestin toiselta puolen kuin missä pääkatu oli. Hotelli oli varsin hyvätasoinen ja rauhallinen. Saimme upgreidattua itsellemme pool access-huoneen ihan vain kertomalla olevamme häämatkalla. Jäimme hotelliin syömään ensimmäisen illan illallisen, mikä ei nyt kyllä ollut kummoinen elämys. 

Aamulla suuntasimme Moneky Forestiin ja siitä kiertämään Ubudin kylää. Mun oli tosin pakko palata hotellille vaihtamaan hame, sillä sain apinanpoikaselta pissat syliin sen kiivetessä päälle. Apinat olivat täysin vapaana temppelialueella ja aika ahdistavia. Ne tulivat röyhkeästi päälle, jos näkivät mitään kiiltävää esillä ja turisteilta lähti päästä aurinkolaseja ja muuta irtonaista. Paikallisten kaupittelemat banaanitertut hävisivät käsistä vauhdilla ja aloin jo pelkäämään, saadaanko me apinanpurema sormeen kävellessämme metsäisen temppelialueen läpi.

Päätimme varata toisen kokkikurssin Ubudissa, ja vietimme päivän Ubudin ulkopuolella. Kurssi oli hyvä, pääsimme markkinoille pikavisiitille ja kiertelimme vähän riisiviljelmillä ennen ruoka-osuutta. Osallistujia oli paljon, mutta meidät oli fiksusti jaettu hallittavankokoisiin ryhmiin, eikä väenpaljoutta huomannut juurikaan itse kokkaamisen aikana. Tällä kurssilla tehtiin itse paljon vähemmän ja katseltiin paljon, kun opettaja apulaisineen kokkasi ja teki kaikki työläämmät tai pidemmät työvaiheet, grillaamisen avotulella jne. Ruoka oli kyllä todella hyvää, ja saatiin täältäkin mukaan reseptikirja jota on sen jälkeen käytetty kotonakin.

Vaniljapapu kasvamassa. Tuli itselle ainakin vähän yllätyksenä, miltä ne näyttää!

Jumalaisen hyvää. Deep fried tempeh.

Ubudin jälkeen olimme varanneet kolme yötä luksushuvilasta Nusa Duan turistialueelta. Nusa Dua on suojaisa alue Balin saaren eteläosassa, täynnä toinen toistaan kalliimpia resortteja ja hotelleja. Meitä odotti ihana huvila ja sen yksityinen puutarha ja uima-allas Melia Balin resort-alueella. Emme juuri poistuneet kolmen päivän aikana huvilamme n. 300 neliön tiluksilta, emmekä päässet oman resortimme aluetta kauemmaksi. 

 Ei haitannut, oli ihanaa leijua epätodellisessa luksuksessa, nukkua pitkään ja ihastella kaikkia pieniä, taitavia yksityiskohtia. Ensimmäisenä iltana huoneessa odotti myös kakku häämatkalaisille, ruusun terälehdistä taiteiltu sydän sängyssä ja kylpyamme täynnä ruusun terälehtiä. Saimme myös kaikki VIP-palvelut käyttöömme huvilan asukkaina, mukaanluettuna omat check in-tilat.

Aamiainen tuotiin huvilan pihalla olevaan huvimajaan, edellisenä iltana valitsimme haluamamme ruoat ja ajankohdan, ja aina kellontarkasti ilmestyi valtava kärryllinen ruokaa ja ovelle koputettiin.

Kävin resort-alueen spassa ylihintaisessa hieronnassa, nautimme rantaelämästä omalla yksityisellä rantakaistaleella ja söimme kevyen lounaan huvilassa. 

Iltapäivällä siirryimme omalta altaaltamme huviloiden yhteiselle altaalle, joka oli lapsivapaa. Siellä oli iltapäivisin ilmaisia cocktaileja ja pikkusuolaista tarjolla. Ennen illallista kävimme VIP-klubilla ilmaisilla drinkeillä ja seurustelimme hetken muiden huvila-asukkaiden kanssa. Nautimme kuutamouinneista omalla altaalla ja nukuimme pitkään katosvuoteessa.

VIP-vieraiden käytössä oleva ihana, rauhallinen ja lapsivapaa allasalue

Viimeisenä aamuna jännitettiin sitten, miten Indonesian pääsaarella purkautuneen tulivuoren tuhka vaikuttaa lentoreittiin ja lentojen peruuntumiseen. Edelliset pari päivää olivat olleet huonot ja lentoja oli peruttu paljon. Meidän lento lähti ajallaan ja täpötäynnä, ja seuraavat pari päivää kukaan ei lentänyt minnekään. Tavallaan harmi, olisi tuonne voinut jäädä vielä pariksi yöksi..

Menisinkö uudelleen? No aivan varmasti. Ja varmasti mennäänkin, varmaan sekä perhelomalle, että joskus ehkä kahdestaankin vaikka viikonloppua viettämään, jos saadaan lapsen hoito järjestettyä. Skippaisimme varmaankin ylihintaisen Seminyakin kokonaan, tuntui ihan älyttömältä maksaa lähes samaa hintaa ravintolaillallisesta kuin Perthissä. Menisimme varmaan jonnekin pienempään paikkaan ja ehkä tekisimme reissun Lombokin saarelle.  Ei vielä tänä talvena, mutta ehkä jo seuraavana. Pariskuntamatkalle suuntaisin varmaan taas Nusa Dualle johonkin privaattihuvilaan jonkun isomman hotellin yhteyteen hemmoteltavaksi. Jo pelkkä parin yön viikonloppureissu saisi akut varmasti latautumaan.

Nusa Duan yksi hyvistä puolista oli kyllä paikallisten vähyys. Ihan kamalaa sanoa näin ääneen, mutta viikon jälkeen olimme molemmat jo niin uupuneita jatkuvaan kaupitteluun, tinkaamiseen ja huijatuksi tulemisen tunteeseen, että oli ihanaa olla epätodellisessa, siistissä resort-kuplassa. Toki suojatussa resortissa on omat varjopuolensa, se on kiinteinen hintoineen kallis ja paikoitellen kaukana todellisuudesta, mutta lyhyttä irtiottoa normaalielämästä tässä haettiinkin. Palvelu oli aina ensiluokkaista, kunnioittavaa ja huomaamatonta. Missään vaiheessa ei ollut sellainen olo, että olemme henkilökunnalle vain kävelevä lompakko.